Luin tekstin nimeltään Kultakala. Tekstistä ei tullut esille kenen kirjoittama se on.
Tarina kertoo ukosta, joka hankkii elantonsa kalastamalla ja hänen köyhästä akastaan. Eräänä päivänä mies on kalastamassa ja verkkoon on tarttunut kultakala, joka sanoo että jos ukko päästäisi hänet menemään takaisin veden syvyyksiin hän tekee mitä tahansa ukko toivoo. Ukko päästi kalan menemään ja kun akka kuuli tästä hän raivostui ukolle ja laittoi tämän pyytämään kalalta leipää. Akka ei saanut leivistä tarpeekseen vaan halusi aina vaan enemmän ja enemmän.
Lopulta kun akkalla oli liikaa kaikkea päätti kultakala ottaa kaiken heiltä pois, ja tämän jälkeen he jatkoivat elämäänsä köyhinä,mutta onnellisina.
Kiinitin huomiota siihen kuinka kultakala toteutti kaiken mitä ukko kysyi häneltä akan puolesta.
Mietin myös, että eikö ukolla käynyt mielessä kertaakaan, että akan vaatimukset ovat menneet jo yli ja hän voisi pyytää kultakalalta, että kaikki palaisi takaisin ennalleen.
Olisi ollut kiva saada tekstistä selville, että mitä akalla oli mielessä aina käskyjä sanoessa.
tiistai 29. huhtikuuta 2014
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Bim Mustakorva
Katsoimme tunnilla elokuvan nimeltä Bim Mustakorva. Se perustuu samannimiseen kirjaan. Elokuva on vuodelta 1977 ja sen on ohjannut Stanislav Rostotsky.
Ivan Ivanovits on sotaveteraani, joka on jäänyt leskeksi. Hän päättää ottaa koiran, jotta saisi hieman seuraa metsälle ja kotiin. Hän päätyi valitsemaan Bimin, koska se oli erilainen kuin muut. Bim jää yksin Ivanin joutuessa sairaalaan. Valitettavasti Bim ei tajua, että hänen isäntänsä on sairaalassa, vaan hän lähtee etsimään tätä.
Elokuvasta erityisesti jäi mieleen kohtaus, jossa Bim oli kerrostalon pihalla ilman isäntäänsä ja hän halusi silityksiä vanhalta rouvalta. Silitykset jäivät kuitenkin väliin, koska rouva alkoi huutaa, että Bim oli purrut tätä. Rouva meni tämän jälkeen huutamaan Ivanille, että Bim olisi purrut häntä, Ivan ei uskonut häntä ja päätti todistaa rouvalle, että Bim on kiltti koira eikä pure ketään.
Venäläisyys tulee elokuvassa esille muunmuassa siinä, että venäläisillä on ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan ennenkuin he tutustuvat. Myös Ivanin koti oli mielestäni hyvin venäläinen, koska koti oli sisältä päin siisti, mutta hyvin pieni. Heti kun astuttiin ulko-ovesta rappukäytävään tuli likainen maisema vastaan. Myös ilmanlaatu näytti kaupungissa olevan vähän huonompi kuin Suomessa.
Ivan Ivanovits on sotaveteraani, joka on jäänyt leskeksi. Hän päättää ottaa koiran, jotta saisi hieman seuraa metsälle ja kotiin. Hän päätyi valitsemaan Bimin, koska se oli erilainen kuin muut. Bim jää yksin Ivanin joutuessa sairaalaan. Valitettavasti Bim ei tajua, että hänen isäntänsä on sairaalassa, vaan hän lähtee etsimään tätä.
Elokuvasta erityisesti jäi mieleen kohtaus, jossa Bim oli kerrostalon pihalla ilman isäntäänsä ja hän halusi silityksiä vanhalta rouvalta. Silitykset jäivät kuitenkin väliin, koska rouva alkoi huutaa, että Bim oli purrut tätä. Rouva meni tämän jälkeen huutamaan Ivanille, että Bim olisi purrut häntä, Ivan ei uskonut häntä ja päätti todistaa rouvalle, että Bim on kiltti koira eikä pure ketään.
Venäläisyys tulee elokuvassa esille muunmuassa siinä, että venäläisillä on ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan ennenkuin he tutustuvat. Myös Ivanin koti oli mielestäni hyvin venäläinen, koska koti oli sisältä päin siisti, mutta hyvin pieni. Heti kun astuttiin ulko-ovesta rappukäytävään tuli likainen maisema vastaan. Myös ilmanlaatu näytti kaupungissa olevan vähän huonompi kuin Suomessa.
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Marja Mannisen vierailu
Ylellä työskentelevä Marja Manninen toimii Moskovan kirjeenvaihtajana. Hän kävi kertomassa meille hänen työstään ja elämästään Moskovassa. Manninen kertoi, että kirjeenvaihtajan työ on rankkaa eikä aikataulut yleensä pidä. Hän myös kertoi venäläisistä ja venäläisestä kulttuurista, sekä omista ennakkoluuloistaan joita hänellä oli ennenkuin meni Venäjälle töihin.
Uutta tietoa oli esimerkiksi se, että kirjeenvaihtajan ammatti on hyvinkin vaativaa, vaikka voisi kuvitella toisin. Ei välttämättä ole lomia, vaan saattaa joutua tekemään töitä myös lomilla. Myös venäläisestä liikennekulttuurista oppi paljon. Manninen myös kertoi, että Venäjällä ei haittaa vaikka ruuhkat kestäisivät monta tuntia autolla ajaessa ja metrolla menisi vain 20 minuuttia, valitaan yleensä auto, koska siellä voi viettää "omaa-aikaa".
Mannisen vierailusta ei jäänyt mitään kysymyksiä mieleen, koska hän kertoi paljon asioita Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista, mitä en edes tullut ajatelleeksi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)